Kuka on päättänyt autismiskirjon henkilöiden olevan vääränlaisia?

Kun seisoin laajan pellon laidassa tähyillen ympärilleni näkemättä ketään toista ihmistä, tuli väistämättä mieleeni, että maalla asuessa on helppoa toteuttaa sosiaalisista kontakteista pidättäytymistä. Samalla tuli mieleeni valmennuksen asiakas, joka näki tulevaisuudessa itsensä asumassa maalla kissan kanssa. Naapurit olisivat etäällä ja hänen luokseen tultaisiin vain kutsusta. Tästä ajatukset pomppasivat kysymykseen, kuka on päättänyt, että autisminkirjon henkilöt ovat vääränlaisia. Tämän kysymyksen esitti kerran valmennuksessa autisminkirjon häiriö diagnoosin saanut nuori. En osannut vastata. Nuori kyseenalaisti sosiaalisten suhteiden merkitystä ja oli kiukkuinen siitä, että hänen ei anneta olla rauhassa. Hänen halunsa vältellä kontakteja toisiin ihmisiin nähtiin erilaisuutena, vääränlaisuutena. Ympäristöstä tuleva valmennuksen tavoite oli tukea nuorta vuorovaikutukseen.

Sosiaalisuuden ja vuorovaikutustaitojen merkitys on nostettu tärkeäksi ominaisuudeksi, johon kaikkien tulee pyrkiä. Kuitenkin maailmassamme on myös heitä, joille sosiaaliset suhteet eivät tuota mielihyvää. Heille elämä omien kiinnostuksen kohteiden parissa on hyvää elämää. He eivät koe kärsivänsä tai jäävänsä paitsi mistään, ollessaan omassa seurassaan.

Näinä poikkeuksellisina aikoina ne ihmiset, jotka eivät kaipaa sosiaalisia kontakteja on vapautettu vaatimuksesta olla sosiaalinen. Heidän kykynsä olla itsekseen omissa puuhissa nousee nyt elintärkeäksi taidoksi. Kuten myös heidän ilmiömäiset kykynsä omaksua digitaalisten sovellusten käyttö ja nokkeluus tietotekniikan hyödyntämisessä.Tietokoneiden äärelle upputuminen on asia, joka nähdään usein niin kovin paheksuttavana ja josta nepsy-piirteisiä ihmisiä pyritään irrottamaan. Se, että sosiaalisten suhteiden hoitaminen verkossa on nepsy- piirteisille sopiva tapa olla vuorovaikutuksessa, ei juuri saa myönteistä suhtautumista osakseen.

Maailma on keikahtanut päälaelleen. Meitä kehotetaan sosiaaliseen eristäytymiseen ja tekemään digiloikkaa. Työtä tehdään etänä istuen tietokoneen äärellä tuntitolkulla. Vuorovaikutus tapahtuu verkon välityksellä. Uusia tapoja tuottaa palveluja yritetään kehittää kovalla kiireellä. Palveluja, joita voitaisiin tuottaa ilman ihmiskontakteja.

Miten tämä kaikki, mitä nyt tapahtuu, muuttaa arvojamme ja arvostuksiamme? Miten elämme koronapandemian jälkeen? Miten pitkään muistamme, millaista on elää, kun ympäristö vaatii meitä toimimaan täysin vastoin totuttua, tuttua, turvallista ja mukavaa elämää?