26. maalis, 2017

Unelmakirjeestä tavoitteeseen

Olen jonkin aikaa miettinyt blogin kirjoittamista, mutta olen epäröinyt aloittaa. Reteaming-koulutuksessa päätin ottaa kehittämistavoitteekseni blogin aloittamisen. Reteaming-menetelmässä tavoitteeseen kuljetaan mm. unelmien kartoituksen, tavoitteen asettelun, hyötyjen ja haittojen kartoittamisen, edistymisen vaiheiden sanottamisen, vastoinkäymisiin varautumisen, kannustajien listaamisen avulla. Kuvaan tässä tekstissä joitakin näistä vaiheista.

Arvelen, että kirjoittamalla blogia saisin tehtyä ratkaisukeskeistä ajattelua tunnetuksi, kuten myös neuropsykiatrista valmennusta. Mahdollisesti voisin myös madaltaa ihmisten kynnystä hakeutua saamaan tukea. Blogin avulla voisin levittää hyvää fiilistä, toivoa ja ymmärrystä.

Muistin myös tehtävää tehdessäni, että olen ollut hyvä ainekirjoituksessa ja ylioppilaskirjoituksissakin äidinkieli oli vahvuuteni. Jossain vaiheessa elämää olen kirjoitellut myös runoja ja päiväkirjoja. Kirjoittanut olen paljonkin, koska olen opiskellut monimuoto- opetuksessa. Siitä tulikin mieleeni, että kokemukseni siitä, etten osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä, onkin harjoituksen puutetta.

Muistelin muita tilanteita, joissa olen onnistunut harjoittelemalla ja niitähän löytyi monta. Maratonin juokseminen on ollut pitkäaikainen haaveeni ja sen toteutin ahkerasti ja määrätietoisesti harjoittelemalla. Miksen siis voisi oppia myös kirjoittamaan blogia?

Symbolin keksiminen tavoitteelle on osa reteaming-menetelmää. Tavoitteeni symboliksi piirsin vanhanaikaisen mustekynän puisella varrella ja kauniilla terällä. Symbolin nimi on `Sulkakynä ` vaikkei kynässä sulkaa olekaan. Tai ehkäpä voisin kynän puista vartta vielä koristella pienillä sulkien kuvilla. Sulkakynäni taustalla on kierretty, vanha ja vähän romanttisen näköinen paperirulla.

Puhuin projektista koulutuksessa olleille henkilöille. Itseasiassa sain heiltä vahvistusta aloittaa blogin kirjoittamisen jo ennen tehtävän aloitusta. Hauskasti meitä ajautui lounaalle  keskustelemaan joukko, jossa oli kirjoittajia, kirjoittamisen valmentaja ja minä. Kerroin myös tyttärelleni, joka on kertonut turhautuvansa huonosta kieliopista ja pyysin häntä tarkistamaan kirjoituksiani. Uskon saavani häneltä tiukkaa, mutta tarpeellista palautetta.

Laadin askeleet tavoitteen suuntaisesti reteaming-menetelmää hyödyntäen. Pilkoin tavoitteen niin pieniin osiin, että minun oli mahdollista aloittaa jo heti 24 tunnin aikana. Pidän tätä ajanjaksoa merkittävänä alkusysäyksenä kohti onnistumista. Ensimmäinen askeleeni oli lukea junassa kotimatkalla tilaamani blogikirjoittamisen kurssin ensimmäinen osa. Olin siis jo ottanut askelia tavoitteen suuntaan ennen tätä varsinaista tavoitteen asettelua.

Seuraavat askeleet – kaksi ja kolme –  olivat lukea loputkin kurssin osat ja neljäntenä askeleena alkaa miettiä aihepiirejä, joista haluaisin kirjoittaa. Viidenneksi askeleeksi kirjasin valmiin blogitekstin, joka olisi valmis viimeiseen reteaming-koulutuspäivään mennessä. Olen edellä tavoitteesta! Viimeiseen koulutuspäivään on vielä kymmenen päivää!

Ensimmäisen edistysaskeleen saavutin suunnitellusti junassa 22.3.2017 klo 17.30, kun avasin tietokoneen ja etsin sähköpostista linkin blogikirjoittamisen kurssille. Olinkin laittanut sen jo roskapostiin. Liekö olin aikonut luopua koko ajatuksesta?

Luin kaksi ensimmäistä osaa kurssista ja totesin, että näillä opastuksilla pääsen alkuun. Oivalluksia alkoi sataa enemmän kuin räntää, joka vihmoi ulkona.Hyvä mieli siitä, että olin saanut aloitettua, oli palkkio.

Seuraavana aamuna räntäsade oli muuttunut ihanaksi auringonpaisteeksi ja ulkona oli aste pakkasta. Eli aivan loistava keli lähteä kevään viimeisille hankiaisille Otson kanssa. Luonnossa ja aamuisin saan parhaimmat oivallukseni. Miten saisin kaiken muistiin nopeasti? Bloginkurssilla ehdotettiin sanelusovellusta puhelimeen. Se kuulosti loistavalta idealta.Jäin pohtimaan asiaa. Mietin myös rapsahtelevalla lumella tallatessani, miten jatkan.

Reteamingin mukaan myös takapakkeihin kannattaa varautua. Takapakkina arvelin tulevan mahalaskun siinä vaiheessa, kun hurja innostus hellittää ja arkiset askareet alkavat viedä huomiota. Mietin myös, että voi olla vaikea keksiä kirjoittamisen aiheita, jotka itse hyväksyisin ja siinä kohtaa ajattelin kysyä asiakkailtani tai kannustajiltani, millaisista aiheista minun kannattaisi kirjoittaa.

Olen käyttänyt reteaming-menetelmää aiemminkin luettuani aiheesta kirjoitetut kirjat. Kokemus menetelmän käyttämisestä itseen kuitenkin arvokas ja tarpeellinen. Ymmärrykseni kasvoi siitä, miten prosessi ajatusten tasolla etenee. Oli hienoa kokea itse ratkaisukeskeisen toimintatavan voimauttava vaikutus. Tämä prosessi oli itselleni myös työnohjauksellinen prosessi ja tässä kohtaa erittäin tarpeellinen.

Työskentelen ratkaisukeskeisestä viitekehyksestä kouluttajana, työnohjaajana ja neuropsykiatrisena valmentajanaja. Uskon vahvasti ratkaisukeskeisen työotteen vaikuttavuuteen. Edelleen vahvistui ajatus siitä, ettei ihmisille tarvitse saarnata ja luennoida kuinka ratkaista omia haasteita tai saavuttaa tavoitteita. Ratkaisukeskeisten menetelmien avulla ihmisten on mahdollista löytää heille sopivat ratkaisut. Voimautumisen tunne syntyy omasta kyvykkyyden kokemuksesta. Juuri minä voin löytää itselleni sopivat tavoitteet, ratkaisut ja keinot saavuttaa ne.

Käytän itsekin koulutuksissa vahvasti kokemuksellista otetta. Luentojen osuus on pieni ja koulutettavat tekevät harjoituksia ja oivaltavat itse. Harjoitusten purkaminen on tärkeä osa koulutuspäiviä. Myönteistä palautetta olenkin saanut juuri siitä, että "annoit meidän keksiä itse". Huomaan, että koulutuspäivissä opin aina itsekin ja koulutettavissa tapahtuu välillä suuriakin muutoksia, jotka näkyvät heidän valinnoissaan koulutuksen aikana tai pian koulutuksen jälkeen. Monet ovat löytäneet uudelleen työnilon, muutamat eronneet, vaihtaneet työpaikkaa, ryhtyneet yrittäjiksi. Kaikki tämä kertoo minulle siitä, että ratkaisukeskeinen työote kuljettaa vahvasti kohti toivottua tulevaisuutta. Nämä ovat niitä pieniä ja suuria ihmeitä, jotka kannustavat tekemään lisää samaa ja jakamaan kokemusta.

Oma kokemukseni tulevaisuuteen suuntautuneesta ajattelusta ja mielikuvien luominen toivotusta tulevaisuudesta on johdattanut itseäni kohti äärimmäisen kiinnostavaa ja innostavaa työuraa. Itseasiassa en yleensä puhu työn tekemisestä enää - teen vain mielenkiintoisia asioita, joista saan myös palkkaa. Saan tavata monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja oppia ja kasvaa.