13. huhti, 2020

Ensimmäinen ja viimeinen koronapäivitys

Osalle ihmisiä koronakriisi aiheuttaa huolta läheisistä tai itsestä. Osalle se tuottaa ahdistusta ja pelkoa. Some tulvii koronaan liittyviä julkaisuja. Jopa niin paljon, että ne alkavat ärsyttää tai niihin turtuu. Korona alkaa hallita kaikkiea.

Olen valinnut ollut julkaisematta ja jakamatta koronapäivityksiä. Olen myös valinnut lukea vain kerran päivässä ajankohtaiset tiedotteet. Olen valinnut elää mahdollisimman tavanomaista elämää rajoitteet huomioiden. Ajattelen, että minun tehtäväni tässä poikkeustilanteessa on valita oma asenteeni vallitsevaan tilanteeseen. Se ei tarkoita asian vakavuuden väheksymistä. Koronavirus ei ole minun vallassani, asenteeni on.

Tässä hetkessä voin myös kaivaa muististani aiempia tiukkoja tilanteita. Miten niistä olen selvinnyt? Mitä tein, mitä ajattelin, mitä voimavaroja ja vahvuuksia käytin? Kuka auttoi? Mikä auttoi? Mitä samanlaista voisin tehdä nyt?

Olen päättänyt kiinnittää huomion siihen, mikä on hyvin. Eri tavalla, kuin yleensä, mutta hyvin. Laskin, että vietän aikaa autossa yli 23 vuorokautta vuodessa siirtyessäni paikkakunnalta toiselle ja asiakkaiden luo. Nyt ei kerry kilometrejä matkamittariin. Tästä seuraa se, että minulla on enemmän aikaa leikkiä koirieni kanssa. Voin viettää leppoisia aamuja kahvikupin äärellä. Kevään ollessa aikaisessa olen voinut aloittaa pihatyöt. Kiireisen arjen hiljentyessä olen saanut tehtyä rästitöitä. On jäänyt aikaa ajatella, suunnitella, kehittää uutta, kirkastaa vanhaa. Lisäksi olen voinut pienentää hiilijalanjälkeäni, koska ajan autoa vähemmän. Voin tehdä opiskeluja eteenpäin. Voin tehdä uutta koulutusmateriaalia. Voin vaikka kaivaa maalausvälineet esiin ja maalata pitkästä aikaa.

Sosiaalinen eristäytyminen ei haittaa. Viihdyn omassa ja koirien seurassa. Hiljaisuus ja luonnossa liikkuminen tekee hyvää. Rauhallinen elämän rytmi vapauttaa ajatuksia uusille ideoille ja ratkaisuille. Kevään tuloa ehtii pysähtyä ihmettelemään. On aikaa myös levähtää kiireisen ja raskaan vuoden jälkeen.

Olen päättänyt kiinnittää huomion tulevaisuuteen, sillä tämäkin menee ohi. Aikanaan elämä palaa normaaliksi. Tämän hetken ahdinko, jossa monet ihmiset elävät, väistyy. Toivon, että tämä aika opettaa meille tärkeitä asioita. Toivon, että huomataan, ettei palvelujen keskittäminen ja ihmisten ohjaaminen elämään tiheästi, ole paras ratkaisu. Toivon, että toisista huolehtiminen jää pysyväksi ratkaisuksi. Toivon, että tästä kriisistä jää hyviä uusia keinoja toteuttaa palveluja ja elää elämää tarkastettujen arvojen mukaisesti. Joku on sanonut, että kriisi on mahdollisuus.

Tämä hetki antaa mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta uusista näkökulmista. Poikkeustilanne on pakottanut tekemään asioita toisin ja ottamaan käyttöön keinoja, joita on vältellyt. Voin valita, pysähdynkö vai uudistunko. Valitsen uudistumisen. Toin marjapensaiden oksia maljakkoon sisälle. Pian ne alkoivat vihertää. Kevät etenee luonnossakin vääjäämättä. Tulee seuraava vuodenaika. Luonto antaa esimerkkiä siitä, että elämä jatkaa kulkuaan päivä päivältä, hetki hetkeltä. Kaikesta huolimatta.