6. tammi, 2019

Ratkaiseeko asenne?

Asenteet ovat mielenkiintoinen osa sosiaalista vuorovaikutusta ja käyttäytymistä. Vaikuttamista tapahtuu kaikessa vuorovaikutuksessa ja vaikuttamisen taustalla ovat asenteet ja uskomukset sekä ihmisestä itsestään, että vastapuolesta. Vaikuttamista ei voi välttää. Kiinnostavia näkökulmia asenteisiin ja vaikuttamiseen ihmisten välillä esittää Vivien Burr (2004). Burrin mukaan ihmisen käyttäytyminen on vahvasti tilannesidonnainen. Tutkimustulokset asenteiden ja käyttäytymisen yhteyksistä ovat ristiriitaisia. On oletettu, että asenteet ja käyttäytyminen liittyvät toisiinsa. (Burr 2004.)

Pyrkimys kognitiiviseen johdonmukaisuuteen ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen osalta voi johtaa asenteen muuttamiseen tarkoituksenmukaiseen suuntaan tasapainon saavuttamiseksi. Käyttäytyminen vois siis yhtä lailla tuottaa asenteen. Ihmisen käyttäytyminen vaihtelee eri tilanteissa ja se ei ole selitettävissä ainoastaan persoonallisuuden piirteillä tai asenteilla. Tutkimusten mukaan sosiaaliset normit ohjaavat yksilöitä toimimaan eri tavoin eri konteksteissa. Huomioni kiinnittyy jatkuvaan vuoropuheluun ympäristön kanssa. Kokemusten karttumiseen ja tiedon lisääntymiseen, sen analysointiin ja vertaamiseen aiempaan sekä muiden ihmisten tietoon, kokemukseen ja asenteisiin.Työssäni valmentajana ympäristön mukaan ottaminen on oleellinen osa prosessia, jolla pyritään tukemaan neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavia henkilöitä. Ympäristön asenteilla on suuri merkitys tässä työskentelytavassa.

Helkama ym. (2015) mukaan asenteilla tarkoitetaan valmiutta ja kokonaisvaltaista suhtautumista johonkin kohteeseen ja merkityksellisiksi kokemiemme sosiaalisen maailman asioiden arvottamista. Asenne voidaan määritellä henkilöön, kohteeseen tai kysymykseen kohdistuvana tunteena ja sille on ominaista pysyvyys. Billingin (1991) mukaan kaikilla on asenteita. Asenteissa on sekä jotakin henkilökohtaista, joka on osa persoonallisuutta, mutta ne ovat myös osa laajempaa kokonaisuutta. Asenteet kuvaavat henkilökohtaisia uskomuksia, mutta ne liittävät myös yksilön osaksi yhteisöä ja sen asenteita. Asenteet tulevat kuuluviin yksilön sisäisessä puheessa ja sisäinen puhe muokkaa niitä. Sisäinen puhe nähdään ajatteluna, hiljaisena keskusteluna. (Billing 1991.)

Emootioiden syntymisen yhteyteen liitetty arviointiteoria ja sisäinen puhe yhdistyvät pohdinnassani asenteiden muodostumisessa. Ajattelen sisäisen puheen ohjaavan ihmisen käyttäytymistä.  Arviointiteorian mukaan henkilön tekemät arvioinnit, tulkinnat, reaktiot sekä tulkitsijan antamat merkitykset eivät tapahdu irrallaan ympäristöstä, ilman ympäristön vaikutusta. Ajattelen asenteiden muodostumisessa tapahtuvan samankaltaisen ilmiön. On mielenkiintoista tarkastella sanan `argue` käännöksiä Billingin ajatusten valossa. `Argue` on käännetty mm. kiistellä, väitellä, inttää, kinastella, osoittaa, pohtia, vakuutella, todistaa, esittää syitä, saada uskomaan, olla todisteena. Suomennokset sisältävät paljon vaikuttamista asenteisiin ja mielipiteisiin. 

Asenteet opitaan sosiaalisen maailman vuorovaikutustilanteissa. Niiden muodostumiseen vaikuttaa kohteen tuttuus. Kun kohden on jo tuttu, se koetaan miellyttäväksi. Asioihin tottuminen lisää myönteistä asennetta niitä kohtaan. Ihminen pyrkii ylläpitämään tasapainoa asenteitaan muuttamalla. Käytännössä tämä tapahtuu erilaisten selitysten antamisena tai oman toiminnan ja asenteen muuttamisena päinvastaiseksi aiempaan verrattuna. Osittain asenteisiin vaikutetaan tietoisesti, mutta paljon vaikutusta tapahtuu myös ilman tarkoituksellisuutta. Olemme vaikuttamassa ja vaikuttumassa aina, kun olemme vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että tieto, kaikki kokemukset ja ajattelumme ovat osa asenteiden muokkautumista. Asenne ratkaisee, on sanonta, joka kuvaa asenteiden vaikutusta ihmisen toimintaan merkittävällä tavalla.

Yksilöä muovaavat toisten hänestä tekemät havainnot. Yksilöt omaksuvat toisten heihin liittämiä piirteitä osaksi identiteettiä. Todellisiksi määritellyt tilanteet tai käsitykset tuottavat todellisia seurauksia.  Näin ollen ne muuttuvat itsensä toteuttaviksi ennusteiksi. Itsensä toteuttavia ennusteita ovat esimerkiksi toisten odotukset yksilön toiminnasta, menestymisestä tai mahdollisuuksista. (Burr 2004) Olen ollut huomaavinani, että neuropsykiatrisia ominaispiirteitä omaavia henkilöitä pyritään tukemaan muutokseen, joka vastaa ympäristön normaaliuden käsitettä. Entä jos neuropsykiatrisia ominaispiirteitä hyödynnettäisiin tavalla, joka on yksilölle sopiva. Ajattelen, että erilaiset toimintatavat tulisi hyväksyä ja suunnata katse erilaisiin tapoihin päästä tavoitteeseen. Ymmärrys neuropsykiatrisista oireyhtymistä on lisääntynyt parin viime vuosikymmenen aikana ja samalla myös keinot tukea erityispiirteitä omaavia henkilöitä. Vielä tarvitaan lisää asennemuutosta, jotta nähtäisiin erityispiirteitä omaavien henkilöiden potentiaali. Alisuoriutuminen on käsite, josta puhutaan koulumaailmassa ja neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien henkilöiden kohdalla usein. Mietin, miten tarpeellista on käyttää kaikki kapasiteettinsa elämässä etenemiseen. Riittääkö vähempi, jos ihminen kokee elämän olevan hyvää vähemmälläkin?

Merkittävää onkin tunnistaa, millaisia odotuksia ja oletuksia ilmaisemme muista ihmisistä. Leimaamisen teorian mukaan sosiaalinen ryhmä alkaa pitää tietynlaista käyttäytymistä tai piirteitä poikkeavina ja hyväksyy tai torjuu tämän leiman saaneet yksilöt. Sosiaalisten ryhmien ajatellaan luovan poikkeavuutta tekemällä sääntöjä, joiden rikkominen nähdään poikkeavuutena. Näitä sääntöjä sovelletaan tiettyihin yksilöihin ja leimataan heidän sosiaaliseen ryhmään kuulumattomiksi. Leimaamiseen liittyy myös valtaa, jolloin joillakin ihmisillä tai ryhmillä on valtaa pakottaa muut sopeutumaan heidän luomiinsa sääntöihin. Leimat voivat tulla osaksi yksilön identiteettiä. (Burr 2004.)

Puheaktiteoria kiinnittää huomion siihen, että päivittäinen kielenkäyttö saa aikaan seuraamuksia ja tekoja. Diskursiivisen psykologian mukaan ihmiset rakentavat kertomuksia itsestään ja tapahtumista muotoillen niitä tiettyä tarkoitusta varten. Keskustelun konteksti määrittää suurelta osin sitä, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Paitsi, että kieli nähdään keinona ilmaista itseä, tunteita ja ajatuksia, sitä voidaan tarkastella sosiaalisina tekoina. Tällöin kieli ei ole vain sisäisen tilan ilmaus vaan sitä määrittää sosiaalinen konteksti esimerkiksi tunneilmaisun suhteen. (Burr 2004.)

Valitsemamme sanat luovat todellisuutta. Eräs asiakkaani esitti kysymyksen, kuka on päättänyt, että Asperger- oireyhtymän omaavat henkilöt ovat erilaisia ja ikään kuin vääränlaisia. Kysymys on minusta ajankohtainen ja varsin tarpeellinen. Mietin sanoja, joita käytämme yleisesti neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin liittyen. Puhutaan neurokirjon häiriöstä, neuropsykiatrisista oireyhtymistä, neuropsykiatrisista häiriöistä. Toki on tarpeen luoda lääketieteellinen vaihteluväli niin sanotusta normaaliudesta, mutta miten vaikuttaisi asenteisiin, jos sana häiriö jätettäisiin pois ja ihmisen neurobiologiaa ja – kemiaa kuvattaisiin esimerkiksi neurokirjona? On arveltu, että monet nerot, jotka ovat vieneet kehitystä eteenpäin ovat mahdollisesti olleet autismin kirjon henkilöitä esimerkiksi Einstein. Myös tietokoneiden arvellaan olevan autistien keksintöä. ADHD piirteitä omaavat henkilöt ovat varsin työteliäitä ja aikaansaavia. Heidän impulsiivisuutensa luo myös innovatiivisia ratkaisuja.

 On monia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavia ihmisiä, joiden ongelmat muodostuvat ympäristön kielteisistä asenteista ja vaatimuksista. Neuropsykiatrisia ominaispiirteitä omaavilla henkilöillä tarkoitan henkilöitä, joilla on diagnosoitu jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä tai joilla on piirteitä jostakin oireyhtymästä. Oireyhtymiä voivat olla ADHD, autismin kirjon häiriö, Tourette, kielellinen erityisvaikeus tai sensorisen integraation häiriö. Oireyhtymien yleisimpiä ilmenemismuotoja ovat moninaiset sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet, tarkkaavaisuuden pulmat ja tiedon käsittelyn erilaisuus. Neuropsykiatriset oireyhtymät ovat suurelta osin perinnöllisiä, aivotoiminnan häiriöistä johtuvia. Oireisto on verrattain pysyvä läpi elämän.

Oman asenteen ristiriitaisuus verrattuna ympäristön asenteisiin tuottaa kokemukseni mukaan stressiä. Asenteiden taustalla olevat uskomukset ovat voimakkaita vaikuttajia. Uskomukset ohjaavat asennetta ja vaikuttavat siihen, ettei asenne muutu nopeasti. Äskettäin lukemani artikkelin mukaan asenteen muuttamiseen tarvitaan jopa 30 000 toistoa, ajatuksen muutosta. Uskomuksiin vaikuttaa ymmärrykseni mukaan myös tieto ja omat kokemukset. Asenteen muuttuminen tapahtuu pikkuhiljaa niin, että tieto, kokemus ja uudelleenmäärittely vaikuttavat yhdessä asenteen muovautumiseen. Uskon asenteen ratkaisevan, millaisiin lopputuloksiin pääsemme pyrkimyksissämme ja vaikuttavan myös vahvasti ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän pyrkimyksiinsä.